PODCAST: 5. Kansalaistoiminta puolustaa demokratiaa

>> Podcastin tekstiversio

Sivistys nousee yhteisöistä -podcastin viidennen jakson aiheena on kansalaistoiminta demokratian puolustajana. Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula, miksi kansalaistoiminta on niin tärkeää?

– Monestakin syystä! Se on tärkeää esimerkiksi yksilönvapauden näkökulmasta, jotta voi toteuttaa itselleen tärkeitä asioita ja ilmaista itseään. Se on merkityksellistä yhteiskunnan kannalta, koska kansalaistoiminta nostaa esiin asioita, joiden muuttaminen tai parantaminen on meille tärkeää. Lisäksi on kysymys hienosta yhteisöllisestä toiminnasta, joka antaa mahdollisuuden huomata, että olemme riippuvaisia toisistamme ja voimme oppia toisiltamme, Kumpula sanoo.

Korona innosti nopeaan vapaaehtoistyöhön

Jo ennen koronaa puhuttiin vapaaehtoistoiminnan ja järjestötoiminnan muutoksista. On arveltu, että ihmiset eivät olisi entiseen tapaan innostuneita sitoutumaan esimerkiksi järjestötoimintaan. Pitkäkestoisen puurtamisen sijaan haluttaisiin olla mukana nopeasti ja lyhyesti sekä toimia samalla ketterästi ja ripeästi.

Kansalaistoiminta antaa mahdollisuuden huomata, että olemme riippuvaisia toisistamme ja voimme oppia toisiltamme.

Samaan aikaan annettiin ymmärtää, että perinteinen järjestötoiminta olisi hidasta ja kankeaa. Onko tällaisella vastakkainasettelulla pohjaa?

– Se on tarpeetonta. Kansalaisyhteiskunta ei ole koskaan yksisuuntainen tai -tuumainen. Se on aina moninainen, vähän rosoinen, eri suuntiin kulkevaa ja eriaikaista.

– Sosiaalinen media nosti esiin lyhytkestoisen vapaaehtoisuuden ja toi uusia toimijoita. Minusta tuntuu, että jos asia on merkityksellinen, ajalla ei olekaan niin väliä. Sitoutuminen voi olla kuinka pitkää tahansa, kun asia koetaan tärkeäksi, Kumpula sanoo.

Miten kaikki pääsevät mukaan järjestöihin?

Suomalaiseen kansalaistoimintaan liittyy perustavanlaatuinen ongelma. Kaikki eivät pääse tai löydä mukaan järjestötoimintaan.

Järjestöt voisivat järjestää yhteisiä houkuttelutapaamisia.

– Se voi johtua esimerkiksi siitä, että yhteisö, joka on toiminut kauan yhdessä, on liimautunut niin tiiviisti yhteen, etteivät uudet toimijat pääse mukaan. Järjestömaailma luo myös omaa kieltään, johon vihkiytymättömän voi olla vaikea päästä mukaan.

Kristiina Kumpulan mielestä järjestöt voisivat yhdessä kertoa järjestötyöstä. Voitaisiin järjestää esimerkiksi yhteisiä houkuttelutapaamisia.

– Meidän ei tarvitse kilpailla jäsenistä. Yksi hyvä esimerkki on Tampereelta. Siellä SPR:n osasto järjestää kerran viikossa uusien toimijoiden illan.