PODCAST: 4. Sivistynyt yhteisö ja tulevaisuuden kansalaisvaikuttaminen

>> Podcastin tekstiversio

Järjestöillä on rooli sivistyneinä yhteisöinä. Kansalaisyhteiskunnan demokraattisuus ja sivistävä toiminta tapahtuvat järjestöissä ja yhdistyksissä.

– Sivistynyt yhteisö kantaa vastuun omista jäsenistään ja omasta ympäristöstään. J.V. Snellmanin mukaan sivistys on ajassamme olevien ongelmien ratkaisemista. Sivistys on myös vastuullisuutta ja yhteisöllisyyttä sekä kykyä käydä keskusteluja, joissa selvitetään sellaisia ongelmia, joihin pystytään vaikuttamaan ja joihin on tärkeä tarttua.

Näin sanoo Kriittisen Korkeakoulun puheenjohtaja ja puhetaidon opettaja Severi Hämäri Sivistys nousee yhteisöistä -podcastin neljännessä jaksossa.

Sivistynyt yhteisö kantaa vastuun omista jäsenistään ja omasta ympäristöstään.

Hänen mukaansa järjestöissä ja yhdistyksissä tehdään demokratian käytännön työtä. Siksi niiden tulee aktiivisesti uudistaa toimintaansa, kouluttaa ja sivistää kansalaisia sekä antaa malleja demokraattiseen toimintaan.

Miten hyvin järjestöt ja yhdistykset osaavat tarttua uudistusrooliin?

– Samaan aikaan hirveän hyvin ja hieman haasteellisesti. Osa järjestöistä tekee paljon ja aktiivisesti ja löytää uusia jäseniä. Samanaikaisesti meillä on suuri joukko järjestöjä, joiden jäsenmäärä, toiminta ja resurssit pienenevät koko ajan, Hämäri sanoo.

Järjestöjen täytyy määritellä perustehtävänsä

Suomen Luonnonsuojelun Säätiön pääsihteeri Tarja Ketola kehottaa järjestöjä valmistautumaan tulevaisuuden kansalaisvaikuttamiseen.

– Järjestöjen tulee pitää huolta siitä, että oma organisaatio uudistuu. Se on äärimmäisen tärkeää juuri nyt. Järjestöjen täytyy olla herkkiä sille, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, ja määritellä oma perustehtävänsä. Se antaa järjestön olemassaololle oikeutuksen, Ketola sanoo.

Hän korostaa myös tulevaisuustaitojen merkitystä.

Järjestöjen tulee pitää huolta siitä, että oma organisaatio uudistuu.

– Järjestöjen täytyy ymmärtää, minkälainen maailma on. Tarvitaan kriittistä ajattelua, koska elämme totuuden jälkeisessä ajassa, jossa täytyy pystyä arvioimaan, mikä tieto on oikeaa ja mikä valetta. Lisäksi talous tulee nähdä välineenä, ja luonnon ekosysteemit ja ihmisten välisyys taas luovuttamattomina asioina.