80 vuotta yhdessä oppimista

Tänä päivänä Siviksen jäsenenä on 80 valtakunnallista järjestöä, joiden kanssa Sivis toteutti viime vuonna yli 7000 koulutusta ja vertaisopintoryhmää eri puolilla Suomea. Mistä Siviksen menestystarina on syntynyt?

Juuret opintokerhotoiminnassa

Siviksen juuret juontavat 1900-luvun alkuun harvaan asutulle maaseudulle. Siellä opintokerhotoiminta osoittautui toimivaksi aikuisten opiskelun muodoksi, kun tarjolla ei ollut muita kulttuuripalveluja.

Opintokerho tarjosi osallistujilleen tietoa Suomen historiasta ja suomalaisen kulttuurin eri puolista, mutta myös monista arkipäivän asioista, kuten terveyskasvatuksesta tai kodinhoidosta. Kerhojen synty liittyykin vahvasti suomalaisen kulttuurin rakentamiseen.  1930-luvulla opintokerhoja oli jo lähes 2000 ja niissä yli 25 000 opiskelijaa.

Sota-aika levitti toimintaa eri puolille Suomea

Ennen sotia opintokerhotoiminta oli voimakkaasti painottunut Itä-Suomeen. Kerhot olivatkin usein ensimmäisiä yhteisen toiminnan muotoja, joita kotiseudultaan evakkoon joutuneen siirtoväen parissa käynnistettiin.

Opintotoiminnan Keskusliitto perustettiin virallisesti vuonna 1943 sota-ajan keskellä. Liitto jatkoi aiemmin toimineen Valistusjärjestöjen Opintotoimikunnan toimintaa hyvin samanlaisena. Nimi muuttui, sääntöihin tuli pieniä pakollisia muutoksia ja järjestön roolia toiminnassa täsmennettiin.

Marttaliitto on yksi liiton kuudesta perustajajäsenestä. Perustamisvuonna mukaan liittyivät myös Ortodoksisten nuorten liitto sekä Maaseutujen Keskusliitto (nykyinen ProAgria Keskusten Liitto). Nämä kolme järjestöä ovat edelleen liiton jäseniä.

Sodan jälkeisinä vuosina nuorison osuus oli suuri jäsenjärjestöjen kerhoissa: kerholaisista puolet oli alle 20-vuotiaita ja 90 % alle 30-vuotiaita. Kerhoista 97 % toimi maaseudulla.

Toiminnan siirtyminen kaupunkeihin

Opintotoiminnan Keskusliitto on koko toimintansa ajan ollut erilaisia järjestöjä yhdistävä sivistysliitto. 1950-luvulta lähtien opintokerhotoimintaa alkoi vähitellen syntyä myös kaupunkeihin samalla, kun jäsenjärjestöjen määrä Suomessa kasvoi.

Opintokerhojen vähenemiseen maaseudulla vaikutti kuntien velvollisuus järjestää vapaata sivistystyötä ja aivan erityisesti kansalaisopistojen perustaminen, mikä oli vilkasta 1960-luvun loppupuolella. Opintokerhot alkoivat myös erikoistua. Puhuttiin yleissivistävistä, ammatilliskäytännöllisistä ja harrastuskerhoista.

Kasvun ja toiminnan muutoksen aika

1970-luvulta toiminnan painopiste alkoi siirtyä opintokerhotoiminnasta kurssitoimintaan, kun laki opintokeskuksista säädettiin vuonna 1976. Opintokeskuslaki merkitsi valtion rahoituksen tuntuvaa nousua järjestöjen koulutustoimintaan.

Työajan yleinen lyheneminen lisäsi ihmisten vapaa-aikaa ja mahdollisuuksia käyttää sitä myös erilaiseen opiskeluun ja järjestötoimintaan. Opintotoiminnan Keskusliiton koulutustoiminnan kasvu oli todella nopeaa. 1960-luvun puolivälistä 1970-luvun puoliväliin opintokerhojen jäsenmäärä kasvoi lähes kolminkertaiseksi, 25 000:sta suurimmillaan 65 000 osallistujaan. 1970-luvulla toiminnassa oli mukana enimmillään lähes 50 järjestöä, uusina jäseninä mm. Punainen Risti ja Sulasol.

1970-luvun lopussa erilaisten sivistysliittojen ja niiden ylläpitämien opintokeskusten määrä lisääntyi ja koko kenttä muuttui. Muilla opintokeskuksilla, olivat ne siten puoluepoliittisia tai eivät, oli jokin selkeämpi oma profiili ja aatteellisesti tai muulla tavoin yhtenäisempi jäsenistö.

Opintotoiminnan Keskusliitosta muodostui yhä selkeämmin moninainen, hyvinkin erilaisia järjestöjä ja sitä kautta hyvin erilaisia ja eri tavoin ajattelevia ja toimivia ihmisiä kokoava liike. Erityisesti tämä korostui, kun 1980-luvulla toimintaan liittyi mukaan paljon kansanterveys- ja vammaisjärjestöjä, joita on tänä päivänä Siviksen jäsenjärjestöistä kolmannes. Samanaikaisesti opintotoiminta muuttui naisvoittoiseksi. Vuonna 1975 naisten osuus opintokerhojen jäsenistä oli 80 %.

Sivistysliitto muuttuu jäsentensä mukana

Nykyään Opintotoiminnan Keskusliitto ja sen ylläpitämä opintokeskus toimivat Opintokeskus Sivis -brändin alla. Siviksen ja sen jäsenjärjestöjen kanssa yhdessä toteutettuihin koulutuksiin ja vertaisopintoryhmiin osallistuu vuosittain lähes 150 000 henkilöä.

Siviksen toiminnan sydän on ollut jo noin 100 vuotta järjestöjen koulutuksen tukeminen ja kehittäminen. Opintokeskuksen elinvoimaisuus onkin suoraan yhteydessä jäsenjärjestöjen aktiiviseen koulutustoimintaan.

Liiton toiminnassa on mukana paljon pitkäaikaisia jäsenjärjestöjä, mutta osa jäsenjärjestöistä on vaihtunut vuosien saatossa suomalaisen järjestösektorin kehityskaaria seuraillen. Samalla tavalla myös Siviksen toiminnan painopisteet ovat vaihdelleet sen mukaan, mikä kullakin vuosikymmenellä on ollut sen jäsenjärjestöille ajankohtaista.

Tänä päivänä Siviksen keskeisiä tavoitteita ovat elinikäisen oppimisen, kansalaistaitojen ja kestävän elämän edistäminen, demokraattisen yhteiskunnan tukeminen sekä järjestöjen elinvoimaisuuden vahvistaminen. Näitä tavoitteita toteuttaen lähdemme kohti liiton uutta toiminnan vuosikymmentä.

Kiinnostuitko Siviksen historiasta? Lue lisää Eero Ojasen kirjoittamasta Siviksen 75-vuotishistoriikista Oppimisen ilo.