Vapaaehtoistyön motiiveja voi vahvistaa kannusteilla

Mikä saa ihmiset ryhtymään vapaaehtoistyöhön ja mikä kannustaa siinä jatkamiseen? KM (väit.) Marja Anitta Pehkonen tutki väitöskirjassaan vapaaehtoistyötä tekevien motiivien vahvistamista. Tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselyllä, johon vastasi 1 915 henkilöä.

Pehkonen havaitsi, että vapaaehtoistyön tekemiseen liittyy neljä erilaista orientaatiota: yksilö-, tavoite-, yhteisö- ja aateorientaatiot.

 Jos kannusteet puuttuvat, motivaatio hiipuu helpommin.

Lisäksi hän löysi kaksitoista kannustetta, jotka lisäävät motivaatiota vapaaehtoistyön tekemiseen. Kannusteet liittyvät hyvinvointiin, resursseihin, kehittymiseen, hyödyllisyyteen, palautteeseen, arvostukseen, organisointiin, koulutukseen ja ohjaukseen, yhteisöllisyyteen, palkitsemiseen, auttamiseen ja vaikuttamiseen.

– Näitä asioita vapaaehtoistyötä tekevät tarvitsevat, toki kaikki eivät tarvitse kaikkia. Mutta jos kannusteet puuttuvat, silloin motivaatio hiipuu helpommin, ja vapaaehtoiset eivät enää jaksa tehdä vapaaehtoistyötä, Pehkonen kertoo.

Koulutus, ohjaus, arvostus ja organisointi ovat tärkeitä

Pehkosen kyselyyn vastanneet nostivat eniten esiin hyvinvoinnin lisääntymiseen ja yhteisöllisyyteen liittyviä kannusteita. Lisäksi koulutus ja ohjaus, arvostus sekä organisointi olivat monelle tärkeitä.

Kiinnostavaa on, että naisia ja miehiä motivoivat vaihtelevasti eri kannusteet.

Tutkimuksessa naiset nostivat esiin erityisesti hyvinvointi-, resurssi-, koulutus-, ohjaus-, yhteisöllisyys- ja kehittymiskannusteita. Sen sijaan miesten vastauksissa arvostuskannusteet näkyivät vahvemmin kuin naisilla.

Mielenkiintoa herättää myös se, että vapaaehtoistyötä tekevät opiskelijat arvostavat muita ryhmiä enemmän organisointikannusteita. Se tarkoittaa, että vapaaehtoistyön selkeä ja jämäkkä organisointi on heille tärkeää.

Rahoituksen leikkauspäätökset ja ministereiden puheet voivat heikentää vapaaehtoistyötä

Marja Anitta Pehkonen arvioi, että vapaaehtoistyöhön kohdistuvat rahoituksen leikkauspäätökset voivat vähentää sekä vapaaehtoistyön määrää että kiinnostavuutta.

– Kun julkisuudessa annetaan jopa ministeritasolta ymmärtää, että vapaaehtoistyön organisointiin panostaminen on turhaa, niin kyllähän se vaikuttaa keneen tahansa. En usko, että vapaaehtoistyö loppuu, mutta varmasti tämä vaikuttaa esimerkiksi uusien kiinnostuneiden määrään.

Vapaaehtoistyön organisoinnissa järjestöillä on merkittävä rooli.

Pehkonen korostaa, että vapaaehtoistyön organisoinnissa järjestöillä on merkittävä rooli. Yksittäinen vapaaehtoinen tai edes paikallisjärjestö ei pysty huolehtimaan muun muassa vapaaehtoistyön laillisuudesta, turvallisuudesta ja sopimuksista sekä vapaaehtoisten kouluttamisesta ja ohjaamisesta.

Järjestöjen kannattaa kehittää vapaaehtoisten kouluttamista ja ohjaamista

Pehkonen kannustaa järjestöjä huomioimaan vapaaehtoistoiminnan merkityksen jo strategiatyössään. Motivaatiota vahvistavat kannusteet on myös hyvä pitää mielessä, kun kehitetään vapaaehtoisten koulutusta ja ohjausta.

– Koulutus ja ohjaus ovat tärkeä kannustin kaikissa vastausryhmissä. Vapaaehtoiset selkeästi kaipaavat laadukasta koulutusta ja ohjausta. Lisäksi tulee pohtia, miten keskusjärjestö huomioi vapaaehtoistyötä tekevät? Entä miten järjestö osallistuu yhteiskunnalliseen keskusteluun ja nostaa esiin vapaaehtoistyön tärkeyden?

Vapaaehtoiset selkeästi kaipaavat laadukasta koulutusta ja ohjausta.

Pehkonen käytti tutkimuksessaan muun muassa Self-Determination Theory -teoriaa. Sen mukaan motivaatiota vahvistavat autonomia, kompetenssi ja yhteenkuuluvuus.

Vapaaehtoistyössä autonomia tarkoittaa sitä, että ihmisellä on liikkumisvaraa. Kompetenssi liittyy siihen, että ihminen kokee osaavansa tehdä vapaaehtoistyötä ja saa siitä kiittävää palautetta. Yhteenkuuluvuus tarkoittaa sitä, että ihminen arvostaa niitä ihmisiä, joiden kanssa hän toimii ja joilta hän saa palautetta.

– Nämä tulisi ottaa huomioon, kun vapaaehtoistyötä ja siihen liittyviä koulutuksia suunnitellaan.

Marja Anitta Pehkosen väitöskirja ”Vapaaehtoistyön tekemisen orientaatiot ja kannusteet erityisesti järjestöllisen aikuiskoulutuksen näkökulmasta” tarkastettiin lokakuun alussa.

Tutustu väitöskirjaan