Projektihallinnon ja Kestävää sivistystä järjestöihin -hankkeen projektityöntekijä Henriikka Vainio-Östergård vaihtoi alaa. Työ Siviksessä toi digiloikan tullessaan.
Etäyhteyksien toimivuus yllätti Siviksen projektityöntekijän, Henriikka Vainio-Östergårdin, myönteisesti. Uuteen työhön perehtyminen on onnistunut mainiosti Teamsin välityksellä.
– Sivis on tehnyt digiloikan nopeasti ja hyödyntää ketterästi sähköisiä työvälineitä. Aikaisemmassa työssäni toiminta oli vielä sähköpostipainotteista, Vainio-Östergård kertoo.
Hän työskentelee Siviksessä puolen vuoden mittaisessa työjaksossa. Tehtävät liittyvät Kestävää sivistystä järjestöihin -hankkeeseen. Lisäksi hän perehtyy projektihallinnointiin ja Lempi-projektimallin käyttöönottoon.
Työjakso on osa Varsinais-Suomen TE-keskuksen ja Suomen Ympäristöopisto Syklin Kestävä kehitys ja projektityöt -koulutusta.
– Tulin irtisanotuksi marraskuussa, ja mietin sen jälkeen, minkälaista työtä haluaisin tehdä. Minulla kävi mahtava tuuri, kun pääsin tähän koulutukseen ja yhteistyöhön Siviksen kanssa. Sivis oli vetovoimaisin ehdokas harjoittelupaikaksi.
Vainio-Östergård on koulutukseltaan filosofian maisteri. Hän on yleisen historian aineenopettaja sekä äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja.
Lukion ja yläkoulun opettajainhuoneet tulivat tutuiksi työuran alussa. Sitten Vainio-Östergård muutti suuntaa ja työskenteli useita vuosia Tallink Siljalla hyttipurserina, lähtöselvityspäällikkönä ja terminaalipäällikkönä.
Työjakso Siviksessä on taas suunnanmuutos. Järjestökenttä on Vainio-Östergårdille uusi tuttavuus.
– Välillä en pysy perässä kaikkien hankkeiden lyhenteissä enkä ihmisten nimissä, mutta opin koko ajan. Sivisläisten luottamus taitoihini ja oppimiseeni on tuntunut todella hyvältä.
Ulkoilmasta nauttiminen on turkulaisen Vainio-Östergårdin rakkain harrastus. Viisihenkinen perhe sienestää, marjastaa, hiihtää, luistelee ja geokätköilee.
– Haluaisin olla puutarhaihminen, mutta en ole. Rakastan kukkia ja runsautta, ja ostelen kaikenlaista huomatakseni, etteivät kasvit nyt sitten juurtuneetkaan. Mutta sitten yritän uudestaan!
Lukemisen rytmi vaihtelee. Välillä Vainio-Östergård ahmii kirjan toisensa perään, välillä luettavana on vain uutiset.
– Lukeminen on tärkeää, oikea aarreaitta. Nuorimmille lapsille luemme joka iltasadut. Kirjat rikastuttavat mielikuvitusta ja kieltä.
Teksti: Tia Yliskylä
Kuva: Sivis / Susanna Nordvall