Vantaan kouluammunta pysäytti meidät – heräävätkö päättäjät?

Maailman onnellisimmassa maassa ja turvallisessa Suomessa joudutaan seuraamaan uutisia kouluampumisesta ja kouluissa tapahtuvasta väkivallasta aivan liian usein. Lapsiasiavaltuutettu Elina Pekkarinen kysyikin aiheellisesti, montako ammuttua lasta tarvitaan, että päättäjät heräävät asiaan.

Mikä saa lapsen tekemään näin traagisen teon, joka johtaa lukuisten ihmisten elämän lopulliseen muuttumiseen? Ja miten vastaavilta surullisilta tapahtumilta voidaan jatkossa välttyä?

Yksi ennaltaehkäisevä keino on tiedossa. Me tarvitsemme lisää turvallisia aikuisia lasten ja nuorten arkeen.

Järjestöt ovat monelle lapselle ja nuorelle oppimisen, ystävyyden ja vertaistuen paikka. Järjestöt tuottavatkin yhteiskuntaan hyvinvointia ja terveyttä, osallisuutta, vakautta ja muutosvoimaa. Järjestöt tekevät ansiokasta työtä myös yhdessä koulujen kanssa.

Järjestöt tekevät korvaamatonta työtä, jota ei voi siirtää viranomaisille tai yrityksille.

Nuorisotutkimusverkoston tutkijoiden Antti Kivijärven, Eila Kauppisen ja Tomi Kiilakosken tutkimuksen mukaan pitkäkestoinen koulunuorisotyö vähentää koulukiusaamista. Malli vaikuttaa kouluhyvinvointiin positiivisesti ja se olisi hyvä saada nopeasti käyttöön kaikissa Suomen kouluissa. Järjestöt voivat olla koulujen  kumppanina myös tämän mallin toteuttamisessa.

Tähän kaikkeen tarvitaan resursseja. Nyt maassamme on suuret leikkaustalkoot. Talouttakin pitää hoitaa vastuullisesti, mutta tehdäänkö leikkauksista vaikutusarviota. Minusta ei tehdä riittävällä tavalla.

Järjestöjen toiminta vahvistaa ihmisten hyvinvointia ja elämänlaatua sekä lisää osallisuutta ja yhteenkuuluvuutta. Järjestöt tekevät korvaamatonta työtä, jota ei voi siirtää viranomaisille tai yrityksille. Siviksenkin toimintaan osallistuu vuosittain 130 000 osallistujaa.

Leikkaukset johtavat hyvinvoinnin vähenemiseen, turvattomuuden lisääntymiseen ja perustaitojen heikkenemiseen.

Suunnitellut leikkaukset kohdistuvat monella tavoin myös lapsiin ja nuoriin sekä moniin erityisryhmiin, kuten vammaisiin. Olemme purkamassa vauhdilla toimivia verkostoja ja turvaverkkoja, jotka ovat auttaneet monia heikommassa asemassa olevia ihmisiä.

Kysymys tässä kaikessa ei ole järjestöistä, vaan järjestöjen tekemästä työstä, sen yhteiskunnallisesta merkityksestä ja kohderyhmille tehdyn työn merkityksestä. Leikkaukset johtavat hyvinvoinnin vähenemiseen, turvattomuuden lisääntymiseen ja perustaitojen heikkenemiseen.