Saammeko esitellä: projektipäällikkö Ville Särkelä

Kaikkien-malli on sytyttänyt yhteisöpedagogi Ville Särkelän innostuksen. Kysymyksessä on Siviksen ja Kvs-säätiön rakentama vaikuttava ja oppijalähtöinen perustaitojen koulutusmalli työikäisille. Sen lähestymistapa puhuttelee Särkelää.

– Pohjana on Paulo Freiren pedagoginen kasvatusteoria, jonka lähtökohtana olivat lukutaitokampanjat. Nykyään digitaidot ovat ikään kuin 2020-luvun lukutaitoa. Ilman digitaitoja ei pärjää, Särkelä sanoo.

Hän aloitti lokakuussa Siviksessä Digitaidoilla parempaan työelämään -hankkeen projektipäällikkönä. Kaksivuotinen hanke jatkaa Työelämän digitaidot -hankkeen viitoittamaa polkua digiperustaitojen edistämisessä.

Luomme jäsenjärjestöille helposti omaksuttavan kouluttajamallin.

Aikaisemmista hankkeista tutut Osuvat taidot-, Osaamismerkit– ja Kaikkien-malli-koulutukset yhdistetään. Niistä syntyvä uusi koulutus suunnataan jäsenjärjestöjen kouluttajille. Lisäksi tavoitteena on juurruttaa hyviä toimintatapoja Siviksen jäsenjärjestöihin.

– Näin saamme hyväksi havaitut toimintatavat arkiseen käyttöön järjestöissä. Luomme jäsenjärjestöille myös helposti omaksuttavan kouluttajamallin. Valitsemme yhteistyöhön kumppanijärjestöjä ensi vuonna.

Työn ohessa kannattaa opiskella

Ville Särkelä on koulutukseltaan yhteisöpedagogi (YAMK). Lisäksi hän on suorittanut järjestöjohtamisen erikoisammattitutkinnon ja kouluttajan erikoistumisopinnot.

Opinnot ovat edistyneet – yhteisöpedagogin perustutkintoa lukuun ottamatta – työn ohessa. Särkelän mielestä aikaa ja intoa löytyy helposti, kunhan valitsee sellaisia opintoja, jotka aidosti kiinnostavat.

– Työn ohessa opiskelu on vienyt omaa ajatteluani eteenpäin. Valitsin sellaisia opintoja, jotka pystyi yhdistämään työhön. Esimerkiksi johtamisopinnot tein oppisopimuksena, ja silloin sain kaikki oppisisällöt osaksi työtehtäviäni.

Työn ohessa opiskelu on vienyt omaa ajatteluani eteenpäin.

Työkokemus on kertynyt pitkälti nuorten ja nuorten aikuisten parissa. Särkelä on tehnyt muun muassa lastensuojelutyötä ja huumeiden haittoja vähentävää työtä. Viimeiset viisi vuotta vierähtivät hanketyössä eri järjestöissä.

Ennen Sivistä Särkelä työskenteli Nuorten mielenterveysseura – Yeesi ry:n ja Nyyti ry:n hankkeessa. Siinä ennaltaehkäistiin toisen asteen opiskelijoiden opiskelu-uupumusta.

Joka kesä tuntureihin tarpomaan

Ville Särkelä kutsuu itseään junan tuomaksi helsinkiläiseksi, jolla on vahva lappilainen identiteetti. Retket kotikontujen luontoon ovat elinehto, ja jokakesäistä Lapin-vaellusta suunnitellaan jo alkuvuodesta.

Ikimuistoisin retkikokemus on viime heinäkuulta. Raju myrsky yllätti Särkelän ja hänen vaelluskaverinsa Haltin juurella. Telttaa ei saanut pystyyn kovan tuulen vuoksi. Kaksikko tarpoi Norjan puolelle autiotupaan suojaan.

– Pahin myrsky kesti vuorokauden. Kylmä pohjoistuuli puhalsi seinistä läpi. Vaikka kuinka poltimme puita kamiinassa, tupa ei lämmennyt yhtään. Ja ulkona oli vain pari lämpöastetta.

Yllättäviä pulmia sattuu helposti Lapin erämaassa, jossa puhelimet eivät toimi. Syyskuussa Särkelä vaelsi pari päivää itsekseen Urho Kekkosen kansallispuistossa. Paluumatkan 26 kilometriä hän linkutti tulehtuneen akillesjänteen kanssa ennen kuin sai apua.

– Tärkeintä on silti luonnossa oleminen, pysähtyminen ja istuskelu tunturissa. Että saa kulkea vapaana poluttomissa maastoissa ja kalastaa oman ruokansa.

Pääkaupungissa Särkelä käy punttisalilla ja nyrkkeilemässä. Äänikirjoja hän kuuntelee sekä työpaikalle kävellessään että nukkumaan mennessään.

– Kuuntelen fiiliksen mukaan tietokirjallisuutta tai pohjoismaisia dekkareita. Nyt on kesken Lars Keplerin Hämähäkki.

Teksti: Tia Yliskylä
Kuva: Susanna Nordvall