Oppimisen vallankumoukseen tarvitaan kokeilua ja vapaata sivistystyötä

Miten oppimisen voisi ajatella uusiksi? Okka-säätiön suunnittelupäällikkö Erkka Laininen yllyttää oppimisen vallankumoukseen. Hänen mielestään nykyinen koulujärjestelmä on virittynyt liiaksi palvelemaan talouden tarpeita. Koulutuksen tasoa halutaan parantaa, jotta talous kasvaisi.

– Tämä on tietysti osaltaan tärkeää, mutta jos tuo näkökulma tulee liian hallitsevaksi, meiltä katoaa eväät kuvitella esimerkiksi toisenlaisia tulevaisuuksia ja ryhtyä muuttamaan kehityksen suuntaa. Ja kyllä formaalin koulujärjestelmänkin piirissä on pikkuhiljaa herätty pohtimaan näitä asioita, Laininen sanoo Siviksen Sivistys nousee yhteisöistä -podcastin kolmannessa jaksossa.

Järjestöt ja vapaa sivistystyö ovat sellaisia paikkoja, joissa on mahdollisuuksia tehdä ihan uudenlaista oppimista ja näyttää esimerkkiä muille.

Hänestä mahdollisuudet radikaaliin ja kokeilevaan oppimiseen ovat edelleen hyvin rajalliset.

– Me tarvitsisimme sellaisia toimijoita, joilla on vapautta kokeilla uudenlaista oppimista. Sellaista, jossa me emme ankkuroidu pelkästään tähän järkiperäiseen, tiedolliseen oppimiseen, vaan avarramme käsitystämme oppimisesta tunteiden, mielikuvituksen, intuition ja kehollisen tietämisen tasoille. Järjestöt ja vapaa sivistystyö ovat sellaisia paikkoja, joissa on mahdollisuuksia tehdä ihan uudenlaista oppimista ja näyttää esimerkkiä muille, Laininen sanoo.

Samaa mieltä on Fingon oppimisen asiantuntija Johanna Harjunpää. Hänen mielestään käsitys oppimisesta on aika kapea. Se rajoittuu usein tietoihin tai taitoihin, vaikka oppiminen on myös ymmärtämistä.

– Esimerkiksi sivistys on syy-seuraussuhteiden ymmärtämistä. Oppimisen ei aina tarvitse tähdätä siihen, että nyt minä opin jonkun taidon, jonka avulla kasvatan sitä taloutta tai jotain muuta. Järjestöillä on tällaisessa oppimisen vallankumouksessa iso rooli, ja ne tekevätkin sitä jo, Harjunpää sanoo podcastissa.

Järjestöt voivat toimia myös muutoksen keskellä

Järjestöillä on muuttuvassa maailmassa paljon toimintamahdollisuuksia. Ennakointi on vaikuttamisen ytimessä.

– Järjestöjen on tosi tärkeää ymmärtää se, että maailma todellakin muuttuu koko ajan ja hurjaa vauhtia. On todella olennaista seurata, mitä tapahtuu, ja pystyä reagoimaan toimintaympäristön muutoksiin. Pitäisi oikeastaan olla muutaman askeleen edellä, jotta pysyy proaktiivisesti mukana muutoksessa ja on itse määrittämässä, mihin suuntaan ollaan menossa, Johanna Harjunpää sanoo.

Pitäisi olla muutaman askeleen edellä, jotta pysyy proaktiivisesti mukana muutoksessa ja on itse määrittämässä, mihin suuntaan ollaan menossa.

Myös Erkka Laininen toivoo järjestöiltä aktiivisempaa roolia esimerkiksi ilmastokriisin ratkomisessa. Hänen mukaansa on ongelmallista, että tulevaisuudesta on tehty jotenkin vaihtoehdotonta.

– Ikään kuin ei olisi muuta ratkaisua kuin painaa samalla tavalla eteenpäin kuin tähänkin asti. Ja kuitenkin on koko ajan se lähestyvä ilmastokatastrofi. Se on niin ahdistava, ettei se ruoki innostusta herätä huomiseen päivään ja elää. Sen takia tarvittaisiin innostavia näkymiä, jotka toisivat toivon siitä, että asiat voisivat olla ihan toisella tavalla. Että meitä voisi odottaa nykyistä parempi tulevaisuus ja elämä, Laininen sanoo.

Kuuntele lisää Sivistys nousee yhteisöistä -podcastin kolmannessa jaksossa:

>> Jakson 3 tekstiversio