Miten järjestöstrategiassa näkyy sivistystyö, osaaminen ja yhteistyö?
”On tärkeä tunnistaa järjestöjen toteuttama vapaa sivistystyö osana suomalaista koulutusjärjestelmää sekä osallisuus- ja demokratiakasvatusta”, kirjoittaa Siviksen toiminnanjohtaja ja rehtori Marita Salo.
Siviksen toiminnanjohtaja Marita Salo.
Kamppailu järjestötoiminnan resursseista käy kiivaana valtiontalouden säästöjen ja hallitusohjelmassa kaavailtujen avustusleikkausten paineessa. Samaan aikaan on valmisteilla järjestöille kaksi tärkeää valtionhallinnon strategiapaperia: kansalaisjärjestöstrategia ja demokratiaohjelma.
Molemmat koskettavat osallisuutta ja osallistumista yhteiskunnassa. Keskustelun avauksissa ovat olleet esillä muun muassa järjestöjen asema autonomisina toimijoina ja vaikuttajina, vapaaehtoistoiminnan esteiden poistaminen, yhdistysten hallinnollisen taakan keventäminen sekä uudet demokratian ja osallistumisen muodot.
Kansalaisjärjestöstrategiaa ja demokratiaohjelmaa tulee tarkastella myös järjestöjen sivistystyön, järjestöissä syntyvän osaamisen, osaamistarpeiden ja yhteistyön kautta.
Sivistystyö on yksi järjestöjen keskeinen tehtävä
Järjestötoiminta kuvataan usein harrastustoiminnan, edunvalvonnan tai palveluntuottamisen näkökulmasta. Lisäksi on tärkeä tunnistaa järjestöjen toteuttama vapaa sivistystyö osana suomalaista koulutusjärjestelmää sekä osallisuus- ja demokratiakasvatusta.
Järjestöt ja opintokeskukset kouluttavat kansalaistaitoja, perustaitoja, vapaaehtoistoiminnan taitoja ja demokratiataitoja.
Demokratia- ja osallisuustaidot eivät ole synnynnäisiä, ne opitaan. Järjestöt ja opintokeskukset eli järjestöjen oppilaitokset kouluttavat kansalaistaitoja, perustaitoja, vapaaehtoistoiminnan taitoja ja demokratiataitoja. Järjestöillä on erityisosaamista myös ammattilaisten täydentävään koulutukseen. Moni järjestö toimii vapaan sivistystyön oppilaitoksen ylläpitäjänä.
Vahva osaaminen luo perustaa luottamukselle ja toiminnan kehittämiselle
Vain autonomisesti toimivat järjestöt voivat toteuttaa kansalaisyhteiskunnan tehtävää parhaalla mahdollisella tavalla. Suomessa järjestöihin ja yhteistyöhön on luotettu. Myös valvontaa tarvitaan, mutta hallinnollista taakkaa ja käytäntöjä on tarpeellista keventää.
Kontrollin vaihtoehto on luottamus ja vuorovaikutus. Sen perustaksi tarvitaan ymmärrystä ja uskoa järjestöjen vapaaehtoisten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden osaamiseen – ja vastaavasti viranomaisten vahvaa kansalaisjärjestötoiminnan tuntemusta.
Vaikuttavuuden seuraaminen, varainhankinnan osaaminen sekä uudet demokratiataidot kuten dialogiosaaminen ja medialukutaito ovat osa vahvaa järjestöosaamista.
Osaamisen vahvistamisen tarvetta lisää entisestään se, että toimintaympäristön muutokset luovat jatkuvasti uusia osaamistarpeita. Vaikuttavuuden seuraaminen, varainhankinnan osaaminen sekä uudet demokratiataidot kuten dialogiosaaminen ja medialukutaito ovat osa vahvaa järjestöosaamista. Käytännössä tarvitaan satsauksia järjestöosaamiseen ja -koulutukseen.
Yhteistyön merkitys kasvaa
Kun resurssit niukkenevat, on välttämätöntä tunnistaa, missä asioissa järjestökentälllä voidaan tehdä yhteistyötä. Yhdessä saadaan aikaan myös enemmän vaikuttavuutta.
Helpointa on ottaa entistä parempaan käyttöön jo olemassa olevat yhteistyön rakenteet. Koulutustoiminnassa keskeinen ja toimiva yhteistyön rakenne on opintokeskus.
Myös uudet avaukset järjestökehttämisen yhteistyölle ovat tervetulleita.
