Kansalaistoiminta luo osallisuutta ja luottamusta

Demokratia perustuu ihmisten oikeuteen käyttää vapauksia, kuten puheen-, ilmaisun-, uskonnon- ja järjestäytymisen vapauksia. Kansalaistoiminta puolustaa demokratiaa, mutta samaan aikaan se velvoittaa luomaan sellaista yhteiskuntaa, jossa demokratian oikeuksien toteuttaminen on merkityksellistä.

– Näyttää siltä, että demokratia on kaikkein kehittynein järjestelmä antamaan kansalaisyhteiskunnalle ja kansalaisille liikkumavapautta. Mitä kapeampaa on demokratia, sitä kapeampaa on kansalaistoiminta. Ne ovat ikään kuin toistensa vastinpareja tai edellytyksiä, Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula sanoo Siviksen podcastissa.

Häntä haastattelee SivisNYTin toimittaja Tia Yliskylä.

Hyvinvointi ja jopa taloudellinen kasvu edellyttävät kansalaisvapauksia, kansalaistoiminnan vapautta ja liikkumavaraa.

Kumpula muistuttaa, että kansalaistoiminnassa luodaan osallisuutta ja myös luottamusta siihen, että me kuulumme tähän yhteisöön ja voimme vaikuttaa.

– Näyttäisi siltä, että hyvinvointi ja jopa taloudellinen kasvu edellyttävät kansalaisvapauksia, kansalaistoiminnan vapautta ja liikkumavaraa. Siinä on selkeät liittymäkohdat. Näin kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuus, virkeys ja demokratia ovat käsikkäin kulkevia käsitteitä.

Miten saataisiin kaikki mukaan?

Olemme Suomessa jo pitkään tottuneet siihen, että kansalaistoiminta on aidosti monipuolista. On virallisempaa ja epävirallisempaa. Mutta suomalaiseen kansalaistoimintaan liittyy myös perustavanlaatuinen ongelma: kaikki eivät vielä pääse tai löydä mukaan kansalaistoimintaan. Mistä tässä ongelmassa on kysymys?

– Se onkin kiperä kysymys, Kristiina Kumpula sanoo.

– Yksi selitys on sellainen inhimillinen piirre, että yhteisö, joka on toiminut kauan aikaa yhdessä, on liimautunut yhteen niin tiiviisti, ettei uusi tulija pääse sen läpi.  Toinen on se, että järjestömaailma luo sellaista omaa kieltään, johon vihkiytymättömän on vaikeaa päästä. Mistä täällä puhutaan? Mikä on tämä resilienssi? Eli käsitteiden ja kielen maailma luo sen esteen.

Kumpulan mielestä tarvittaisiin myös nykyistä enemmän selkeää tietoa siitä, mistä järjestötoiminnassa on kysymys. Täytyisi kertoa, mitä järjestötoiminta on, millaisia piirteitä siinä on, miten se toimii ja minkälaisia järjestöjä on olemassa.

Tulisi löytyä paikkoja, joissa nekin ihmiset, joilla ei ole kymmenien järjestöjen jäsenyyttä, löytävät paikkansa.

Lisäksi järjestöjen keskinäistä kilpailua kannattaisi vähentää. Jos kissayhdistykseen tulee koirista kiinnostunut ihminen, hänet tulisi ohjata koirayhdistyksiin, eikä sanoa, että emme voi auttaa.

– Meille kaikille on tärkeää, että ihminen löytää itselleen merkityksellistä tekemistä. Se rikastuttaa ja vahvistaa kaikkia toimijoita.

Kansalaistoiminnan löytämisen ja mukaan tulemisen esteenä voi olla myös toiminnan kasautuminen. Monet ovat uupumukseen asti aktiivisia järjestö- ja kansalaistoiminnassa. Toiset taas eivät saa ollenkaan ääntään kuuluviin.

– Tulisi löytyä paikkoja, joissa nekin ihmiset, joilla ei ole kymmenien järjestöjen jäsenyyttä, löytävät paikkansa. Tämä on iso kysymys, ja ajattelen, että opintokeskuksilla, järjestöillä ja kansalaistoimijoilla on tässä pohdinnan paikka, Kristiina Kumpula sanoo Sivistys nousee yhteisöistä -podcastin viidennessä jaksossa.

Kuuntele lisää Sivistys nousee yhteisöistä -podcastin viidennessä jaksossa:

>> Podcastin lisätiedot, video ja tekstiversio