18.12.2023 Siviksen äänellä

Järjestötoiminnan tuotot: hyvinvointia, tukea ja auttamista

Vapaan sivistystyön tai järjestötoiminnan budjettirivit ovat houkuttelevia kohtia punakynälle. Mutta olemmeko todella valmiita luopumaan toiminnan tuloksista?
Opintotoiminnan Keskusliiton hallituksen varapuheenjohtaja Ulla Rantanen. Opintotoiminnan Keskusliiton hallituksen varapuheenjohtaja Ulla Rantanen. Opintotoiminnan Keskusliiton hallituksen varapuheenjohtaja Ulla Rantanen.

Valtion jakamaan järjestötoiminnan rahoitukseen on tulossa sadan miljoonan euron leikkaukset vuonna 2027. Koulutusta järjestöjen kanssa yhteistyössä järjestäviltä opintokeskuksilta leikattiin jo. Viimeisimpänä yhdistyksiin ovat kipeästi osuneet mm. pankkisektorin tiukennukset, joissa yritysmaailmaan liittyvä sääntely on ulotettu sellaisenaan myös vapaaehtoistoimintaan. Järjestöjen autonominen ja omalakinen asema yhteiskunnan keskeisinä toimijoina tuntuu hämärtyvän kovaa vauhtia.

Järjestösektorin erityisyyttä ei enää tunnisteta. Yhä useammin yhdistykset samaistetaan yrityksiin.

Järjestötoiminnan tukirakenteet ovat ajan saatossa rakentuneet yhteistyönä. Tulokseksi on muotoutunut yhteisiä lakeja ja sääntöjä, joita noudattamalla järjestöjä kohdellaan keskenään yhdenvertaisesti. Järjestökenttä on tottunut luottamaan näihin yhteiskunnallisiin sopimuksiin ja on sitoutunut osaltaan olemaan mukana rakentamassa hyvinvointivaltiota. Ajat ovat muuttuneet.

Järjestösektorin erityisyyttä ei enää tunnisteta, vaan yhä useammin yhdistykset samaistetaan yrityksiin. Yritysmaailmassa on taitoja ja resursseja brändäämiseen ja lobbaamiseen. Järjestöissä niitä on huomattavasti vähemmän ja siksi ääni jää usein kuulematta.

Myös arvot ovat toisenlaiset. Järjestöjen arvomaailman mukaan resurssit pitää suunnata ihmisten hyvinvointiin ja auttamiseen, ilman suurta meteliä. Ihmisarvo ja kunnioitus kuuluvat kaikille. Niitä autetaan, joilla on muuten vaikeuksia pysyä kelkassa.

Entä jos järjestöjen tilinpäätösten tulopuolelle liitettäisiin rivejä kuten yksinäisyyden lievittäminen tai hyvinvoinnin ja turvallisuuden lisääminen?

Järjestöjen yleishyödyllisen toiminnan rahoituksen ohjenuorana on ollut, ettei toiminnalla saa tavoitella voittoa. Järjestösektorin osuus valtion budjetissa onkin aina negatiivinen. Kun veronmaksajien rahoja pitää säästää, vapaan sivistystyön tai järjestötoiminnan budjettirivit ovat houkuttavia kohtia punakynälle.

Entä jos järjestöjen tilinpäätösten tulopuolelle liitettäisiin rivejä kuten yksinäisyyden lievittäminen, toistemme aktivoiminen, vertaistuki, turvallisuuden lisääminen, auttaminen, pelastaminen, välittäminen, yhdessä tekeminen, hyvinvoinnin lisääminen, kipujen unohtaminen, ilon tuottaminen?

Olisiko näistä tuloista varaa luopua?

Kirjoittaja

  • Ulla Rantanen

    Hallituksen varapuheenjohtaja, Opintotoiminnan keskusliitto | Järjestötoimen johtaja, Suomen Reumaliitto